Olen käyttänyt kuluneina kuukausina oikeastaan luvattoman paljon aikaa pohdintaan siitä, mitä haluan tehdä työkseni. Lähden innolla kaikkeen uuteen mukaan, mutta innokkaan alun jälkeen tulee helposti stoppi ja jään miettimään, olenko valmis tähän, haluanko tehdä juuri tätä. Tuntuu myös, että aina kun pääsen hyvään alkuun jossain asiassa, tulee joku tilanne, mikä vie huomion toisaalle.
Ajoittain myös joudun henkisten taantumien valtaan. Taantumalla tarkoitan tilaa, jossa yhtäkkiä haluankin jostain syystä työn, jossa on asioita, joita en halua elämääni (esim. kohtuuttomat työmatkat). Olen taannuttuani hakenut useampaankin sellaiseen paikkaan, johon en ihan aidosti edes haluaisi töihin. Itse asiassa viimeksi eilen melkein menin taas tähän halpaan. Päivitin jo ansioluettelon ja mietin, että väsään myös hakemuksen yhteen tehtävään. Työssä oli paljon hyvää, mutta kun luin ilmoituksen uudestaan, siinä oli enemmän sellaista, mikä ei kiinnostanut.
Luulen, että nämä taantumiset johtuu alitajuisesta hyväksynnänhausta: on hyväksytympää olla töissä ja ansaita rahaa kuin suunnitella rauhassa, mitä haluaa tehdä. Taloustilanne Suomessa ja ehkä ikäkin asettaa jonkinlaisia paineita. Joskus taas tuntuu, että jään jostain paitsi, kun en ole töissä. En voi valittaa kiirettä ja väsymystä ja oman ajan puutetta kuten ennen tein :D.
Olen näiden kaikkien taantumien vallassa kuitenkin oppinut itsestäni paljon. Ajatukset siitä, mitä en halua tehdä, ovat kirkastuneet. Samoin tiedän entistä tarkemmin, mistä pidän ja mitkä ovat heikkouteni. Tiedän mikä minulle on tärkeää ja mikä vähemmän tärkeää ja ihan varmasti vielä jonain päivänä tiedän ihan tarkkaan mitä haluan tehdä isona.
Nina
keskiviikko 21. toukokuuta 2014
tiistai 29. huhtikuuta 2014
Tuomio
Olen joutunut tekemään kuluneina päivinä outoja asioita. Olen keskustellut läheisen ihmisen kanssa häntä lähestyvästä kuolemasta ja hautajaisista ja mitä lähdön jälkeen tapahtuu.
Olen ollut aiemminkin kasvotusten kuoleman kanssa, mutta tilanne on ollut erilainen. Esim. isä oli ennen kuolemaa tilassa, jossa ei pystynyt kommunikoimaan tai hän ei edes ymmärtänyt maailman menosta mitään. Nyt äidin sairastuttua, hänen järkensä kyllä toimii ja juoksee normaalisti, mutta keho mielen ympäriltä kuihtuu pois. Käsittämätön tilanne kaiken kaikkiaan. Kuukausi sitten äiti oli työkykyinen ja nyt tilanne on tämä. Äiti on kyllä itse tilanteensa omien sanojensa mukaan hyväksynyt ja siltä hän vaikuttaakin. Enpä olisi silti tällaista kohtaloa toivonut hänelle tai kellekään.
Olen ollut aiemminkin kasvotusten kuoleman kanssa, mutta tilanne on ollut erilainen. Esim. isä oli ennen kuolemaa tilassa, jossa ei pystynyt kommunikoimaan tai hän ei edes ymmärtänyt maailman menosta mitään. Nyt äidin sairastuttua, hänen järkensä kyllä toimii ja juoksee normaalisti, mutta keho mielen ympäriltä kuihtuu pois. Käsittämätön tilanne kaiken kaikkiaan. Kuukausi sitten äiti oli työkykyinen ja nyt tilanne on tämä. Äiti on kyllä itse tilanteensa omien sanojensa mukaan hyväksynyt ja siltä hän vaikuttaakin. Enpä olisi silti tällaista kohtaloa toivonut hänelle tai kellekään.
lauantai 29. maaliskuuta 2014
Mahdoton onkin mahdollista!
Lueskelin vuoden takaisia blogejani ja tässä ote kirjoituksesta, jossa kerron kuntosalikäynnistä ystäväni kanssa: "Kädet liikkuu silloin kun ei pitäisi ja kun niiden pitäisi liikkua, niin eipä tapahdu mitään. Harjoitukset teimme peilin edessä ja näky ei ollut kehuttava: näytin sätkyukkelilta". Vanhentunutta tietoa, sanon minä! Sain nimittäin eilen Personal Trainerin teoriakokeiden ja samalla muidenkin loppukoe-osioiden viralliset tulokset. Nyt vihdoin olen virallisestikin FAF Personal Trainer!
Saavutus on henkisesti todella iso juttu minulle. Nyt tiedän, että pystyn mihin tahansa. Iso juttu oli viime syksyinen Life Coach -tutkintokin, mutta sen koin alusta asti mahdolliseksi. Minulla oli aiemmin tietty mielikuva Personal Trainereista, enkä olisi edes unissani uskonut itse olevani jonain päivänä yksi heistä. Jotenkin vaan ajauduin koulutukseen ja etenin askel askeleelta (ensin Foundation-viikonlopun jälkeen kuntosaliohjaajaksi ja sitten personal traineriksi). Tein todella paljon töitä onnistuakseni. Olen käyttänyt niin paljon opiskeluun aikaa kuluneen puolen vuoden aikana, etten usko, että olisin läpäissyt koulua, jos olisin käynyt koulua työn ohessa.
Olin eilen tulokset saatuani aika täpinöissäni. Vaikka tiesin jo saaneeni hyväksytyn tuloksen näyttökokeista ja lopputyöstä, niin eilisen tulosgraafin nähtyäni asia todella konkretisoitui. Eilen kaikki tuntui mahdolliselta. Tuntui kuitenkin myös, että olin vähän yksin ajatuksineni. Toki jankkasin kotona saavutusta, mutta silti koin olevani aika yksin ylpeä itsestäni. Ehkäpä se johtuu siitä, että olin lähipiirissä ainoa, kuka tiesi todellisen kouluun liittyvän työmäärän ja kuinka vaativa FAFin Personal Trainer -koulutus on. Taidan olla myös ainoa, kuka ymmärtää sen muutoksen, mitä koulutuksen aikana tapahtui minussa itsessä. Ja tuskinpa kenenkään muun mielestä ajatus siitä, että minusta tulee isona Personal Trainer, kuulosti aiemmin niin mahdottomalta kuin minusta itsestäni. Oli tunne, että asiaa olisi pitänyt oikeasti juhlistaa, mutta enhän voinut varmasti tietää tuloksia, enkä edes tiennyt etukäteen, koska saan tulokset. Ja sattumalta samalle viikonlopulle tulosten julkistamisen kanssa osui miehelle tärkeä, kerran vuodessa toistuva tapahtuma, jonka ansiosta meillä on ollut miehen kavereita vieraina Pohjois-Suomesta saakka.
Juhlia tai ei, tärkeintä on, että tiedän, että pystyn ihan mihin tahansa ikinä haluan!
Saavutus on henkisesti todella iso juttu minulle. Nyt tiedän, että pystyn mihin tahansa. Iso juttu oli viime syksyinen Life Coach -tutkintokin, mutta sen koin alusta asti mahdolliseksi. Minulla oli aiemmin tietty mielikuva Personal Trainereista, enkä olisi edes unissani uskonut itse olevani jonain päivänä yksi heistä. Jotenkin vaan ajauduin koulutukseen ja etenin askel askeleelta (ensin Foundation-viikonlopun jälkeen kuntosaliohjaajaksi ja sitten personal traineriksi). Tein todella paljon töitä onnistuakseni. Olen käyttänyt niin paljon opiskeluun aikaa kuluneen puolen vuoden aikana, etten usko, että olisin läpäissyt koulua, jos olisin käynyt koulua työn ohessa.
Olin eilen tulokset saatuani aika täpinöissäni. Vaikka tiesin jo saaneeni hyväksytyn tuloksen näyttökokeista ja lopputyöstä, niin eilisen tulosgraafin nähtyäni asia todella konkretisoitui. Eilen kaikki tuntui mahdolliselta. Tuntui kuitenkin myös, että olin vähän yksin ajatuksineni. Toki jankkasin kotona saavutusta, mutta silti koin olevani aika yksin ylpeä itsestäni. Ehkäpä se johtuu siitä, että olin lähipiirissä ainoa, kuka tiesi todellisen kouluun liittyvän työmäärän ja kuinka vaativa FAFin Personal Trainer -koulutus on. Taidan olla myös ainoa, kuka ymmärtää sen muutoksen, mitä koulutuksen aikana tapahtui minussa itsessä. Ja tuskinpa kenenkään muun mielestä ajatus siitä, että minusta tulee isona Personal Trainer, kuulosti aiemmin niin mahdottomalta kuin minusta itsestäni. Oli tunne, että asiaa olisi pitänyt oikeasti juhlistaa, mutta enhän voinut varmasti tietää tuloksia, enkä edes tiennyt etukäteen, koska saan tulokset. Ja sattumalta samalle viikonlopulle tulosten julkistamisen kanssa osui miehelle tärkeä, kerran vuodessa toistuva tapahtuma, jonka ansiosta meillä on ollut miehen kavereita vieraina Pohjois-Suomesta saakka.
Juhlia tai ei, tärkeintä on, että tiedän, että pystyn ihan mihin tahansa ikinä haluan!
sunnuntai 23. maaliskuuta 2014
Stressin vaikutuksen alaisena
Aloin miettiä stressin vaikutusta ihmisiin tai ainakin itseeni, kun keskustelin perjantaina parin ystäväni kanssa mm. työn aiheuttamasta stressistä. Stressaantuneena minun on vaikea päästä irti tilanteesta. Stressaava asia on niin hallitseva, että se ohjaa sillä hetkellä koko elämääni, tekemisiäni ja ajattelutapaani ja olenkin siksi stressaantuneena "eri ihminen" kuin muuten.
Jos esim. työ on aiheuttanut stressiä tiukkoine aikatauluineen, niin olen kyllä saanut ajatukseni irti työstä, mutta ajatukset ja esimerkiksi kiinnostuksen aiheet ovat kovin erilaisia kuin kunnolla rentoutuneena. Olen stressaantuneena kiinnostunut enemmän muiden asioista kuin omista ja läheisteni asioista. En tiedä sitten johtuuko tämä siitä, että yritän alitajuisesti jotenkin ohittaa oman heikon olotilan. Stressaantuneena tuntuu, että päässä kuhisee ja kiehuu ja siksi asioihin on vaikea keskittyä.
En ole osannut purkaa yllä kuvaamaani stressiä mitenkään. Siihen ei ole auttanut liikunta tai mikään muukaan. Stressiä on myös ollut vaikea tunnistaa sillä hetkellä kun tilanne on päällä. Vasta kun olen saanut kunnon ajallisen etäisyyden asiaan, olen ymmärtänyt tilanteen paremmin. Itse asiassa vasta nyt näen, miten esim. reilu vuosi sitten työn aiheuttama stressi vaikutti minuun. Stressaantuneena olen ymmärtänyt pahan olon, mutta en ole osannut tarkemmin paikallistaa sitä, että mistä se johtuu ja miten pitäisi toimia helpottaakseni oloa.
Rentouttavaa sunnuntaita kaikille!
Nina
Jos esim. työ on aiheuttanut stressiä tiukkoine aikatauluineen, niin olen kyllä saanut ajatukseni irti työstä, mutta ajatukset ja esimerkiksi kiinnostuksen aiheet ovat kovin erilaisia kuin kunnolla rentoutuneena. Olen stressaantuneena kiinnostunut enemmän muiden asioista kuin omista ja läheisteni asioista. En tiedä sitten johtuuko tämä siitä, että yritän alitajuisesti jotenkin ohittaa oman heikon olotilan. Stressaantuneena tuntuu, että päässä kuhisee ja kiehuu ja siksi asioihin on vaikea keskittyä.
En ole osannut purkaa yllä kuvaamaani stressiä mitenkään. Siihen ei ole auttanut liikunta tai mikään muukaan. Stressiä on myös ollut vaikea tunnistaa sillä hetkellä kun tilanne on päällä. Vasta kun olen saanut kunnon ajallisen etäisyyden asiaan, olen ymmärtänyt tilanteen paremmin. Itse asiassa vasta nyt näen, miten esim. reilu vuosi sitten työn aiheuttama stressi vaikutti minuun. Stressaantuneena olen ymmärtänyt pahan olon, mutta en ole osannut tarkemmin paikallistaa sitä, että mistä se johtuu ja miten pitäisi toimia helpottaakseni oloa.
Rentouttavaa sunnuntaita kaikille!
Nina
maanantai 17. maaliskuuta 2014
Tilannekatsaus
Nyt on jo reilu vuosi siitä, kun jäin töistä pois, virallisesta viimeisestä työpäivästä on aika tarkalleen 13 kuukautta aikaa. Aloin kerrata, mitä on tullut kuluneiden kuukausien aikana tehtyä ns. ammatillisessa mielessä.
Mukavaa viikkoa!
Nina
- Olen tosissani miettinyt lähteväni opiskelemaan sisustussuunnittelua (liikunta-ala vei kuitenkin voiton).
- Olen ollut mukana suunnittelemassa mielenkiintoisen mobiilisovelluksen kehittämistä.
- Olen pitänyt yli 120 harjoitusvalmennustuntia liittyen Life Coach -opintoihin.
- Olen liikuttanut ihmisiä useita tunteja liittyen Gym Instructor- ja PT-opintoihin.
- Olen hakenut töitä: ainakin kolmea esimiespestiä, yhtä valmentajan paikkaa ja paria personal trainerin paikkaa. Sainkin yhden hakemistani työpaikoista, mutta homma kaatui omaan mahdottomuuteensa - pitkät työmatkat, pitkät työpäivät hyppytunteineen suhteessa maksettuun korvaukseen ja luvattuihin työtunteihin ei ollut mielestäni kannattavaa.
- Olen tehnyt kauppaa yhden yrityksen liiketoiminnan ostamisesta (emme päässeet hinnasta myyjän kanssa yhteisymmärrykseen)
- Olen yrittänyt päästä toiminimellä työskentelemään valmentajan tai Personal Trainerin ominaisuudessa yhteen yritykseen.
- Olen suunnitellut valmennusyrityksen perustamista ja tähän liittyen sopinut alustavasti erilaisista yhteistyökuvioista valmentaja- ja pt-kollegoiden kanssa.
- Olen käynyt muutaman tunnin myyntikoulutuksen ja ainakin parissa muutaman tunnin mittaisessa hyvinvointivalmennuksessa.
- Olen hankkinut itselleni kolme tutkintoa: LCF Life Coach, FAF Gym Instructor ja FAF Personal Trainer
Mukavaa viikkoa!
Nina
keskiviikko 5. maaliskuuta 2014
Lyhyt suunnittelupäivitys
Näinhän se menee... taas olisi kokeisiin lukua ja harjoittelua tiedossa, niin kummasti sitä saa vaikka mitä muita ideoita.
Nyt viimeisimpänä ideana on alakerran huoneen päivitys. Haluaisin tehdä huoneesta toiminnallisen huoneen ja laittaa sinne puolapuut, koripallo-korin, jumppajuttuja ja peilit yhdelle seinälle. Nyrkkeilysäkki siellä onkin jo.
Mukavaa viikon jatkoa!
Nina
Nyt viimeisimpänä ideana on alakerran huoneen päivitys. Haluaisin tehdä huoneesta toiminnallisen huoneen ja laittaa sinne puolapuut, koripallo-korin, jumppajuttuja ja peilit yhdelle seinälle. Nyrkkeilysäkki siellä onkin jo.
Mukavaa viikon jatkoa!
Nina
keskiviikko 19. helmikuuta 2014
Luovuusvalmennuksessa
Olin eilen luovuusvalmennuksessa. Pidin sen itse itselleni. Tässä nyt jälkikäteen laatimani ohjeet valmennukseen:
Valitse muutama musiikkikappale, ne mitkä mielestäsi sopivat tilanteeseen tai ovat jollain tavalla merkittäviä itsellesi. Valitse kappaleet siten, että puolet niistä on rauhallisia ja puolet nopeatempoisempia. Spotify on hyvä väline tähän vaiheeseen.
Ota suuri paperi (vähintään A3) ja kyniä tai maalit. Itse käytin valmennuksessa puuvärejä.
Laita musiikki soimaan ja ala piirtää tai maalata fiiliksen mukaan.
Voit esimerkiksi piirtää nykytilan ja tavoitteen jostain asiasta tai tunteesta. Voit antaa työllesi aikarajaksi sen, kuinka kauan musiikki soi tai sitten voit tehdä työtä juuri niin kauan kuin tuntuu hyvältä. Kun työ on mielestäsi valmis, katso sitä vielä vähän kauempaa ja mieti, kaipaako se vielä jotain ja viimeistele työsi tarvittaessa.
Jos piirtäminen tuntuu hankalalta, voit piirtää myös "väärällä" kädellä tai silmät kiinni.
Lopuksi voit ottaa uuden paperin ja kynän ja kirjoittaa toimintasuunnitelman, miten pääset tavoitteeseen. Voit myös miettiä, millaiset mahdolliset esteet haittaavat tavoitteeseen pääsyä.
Suosittelen kokeilemaan!
Nina
Valitse muutama musiikkikappale, ne mitkä mielestäsi sopivat tilanteeseen tai ovat jollain tavalla merkittäviä itsellesi. Valitse kappaleet siten, että puolet niistä on rauhallisia ja puolet nopeatempoisempia. Spotify on hyvä väline tähän vaiheeseen.
Ota suuri paperi (vähintään A3) ja kyniä tai maalit. Itse käytin valmennuksessa puuvärejä.
Laita musiikki soimaan ja ala piirtää tai maalata fiiliksen mukaan.
Voit esimerkiksi piirtää nykytilan ja tavoitteen jostain asiasta tai tunteesta. Voit antaa työllesi aikarajaksi sen, kuinka kauan musiikki soi tai sitten voit tehdä työtä juuri niin kauan kuin tuntuu hyvältä. Kun työ on mielestäsi valmis, katso sitä vielä vähän kauempaa ja mieti, kaipaako se vielä jotain ja viimeistele työsi tarvittaessa.
Jos piirtäminen tuntuu hankalalta, voit piirtää myös "väärällä" kädellä tai silmät kiinni.
Lopuksi voit ottaa uuden paperin ja kynän ja kirjoittaa toimintasuunnitelman, miten pääset tavoitteeseen. Voit myös miettiä, millaiset mahdolliset esteet haittaavat tavoitteeseen pääsyä.
Suosittelen kokeilemaan!
Nina
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)