Olen lähes aina aikuisiällä ihannoinut esimiestyötä. Se on kiehtonut minua ja olen ajatellut, että juuri esimiestyö on se, mitä haluan tehdä.Olen tuntenut joskus jopa jonkinlaista kateutta esimiestuttaviani kohtaan silloin kun olen itse työskennellyt "rivityöntekijänä". Tämä kateus on potkinut minua persuksille tekemään asioita esimiestyön saavuttamiseksi.
Nyt minulla on jo vuosien kokemus esimiestyöstä ja tietenkin esimiestuttavien ja ystävien määrä on paljon suurempi, kuin nuorempana. Esimiehenä saa aika pitkälle suunnitella päivänsä itse, mutta tekemistä on niin paljon, että asioiden tärkeysjärjestykseen laittaminen on haastavaa. Kun esimiehenä on lomalla tai sairaana, vain kaikista kiireisimmät työt tulee hoidettua sijaisen toimesta ja nekin vain sille tasolle kun on aivan välttämätöntä. Esimiehen vastuulle kuuluu paljon: oman tiimin työn kehittäminen, prosessien kehittäminen, sidosryhmäyhteistyö, asiakastyytyväisyydestä vastaaminen, resurssien kohdistaminen oikeisiin tekemisiin, kaikki mahdolliset henkilöstöasiat, valmentaminen, puuttuminen ja palautteen anto, työhyvinvoinnista vastaaminen yms yms. Työ sisältää raportointia, analysointia, toimenpiteiden suunnittelua ja toimeenpanoa, paljon puhetta, tekstiä ja kuuntelua.
Selvitäkseni työstä kunnialla, teen töitä jonkin verran myös vapaa-ajalla: otan vastaan poissaoloilmoituksia ja vastaan puhelimeen, jos vaikka tiimistä jonkun mieltä painaa jokin asia. Pitkien poissaolojen tai lomien jälkeen on järkevää katsoa sähköpostit ja kalenteri jo ennen loman loppumista. Jos vietän pidemmän tovin töiden ääressä, kirjaan tunnit työajaksi, mutta teen silti töitä silloin, kun en ollut alunperin niin suunnitellut tekeväni.
Esimiehen odotetaan olevan vahva. Joidenkin mielestä esimiehelle voi sanoa mitä tahansa ja häneltä voi vaatia aivan mitä tahansa. Jotkut koettelevat esimiehen kestävyyttä esimiehen heikoimpina hetkinä. Viikkoa ennen kuin aloitin virallisesti esimiestyössä, tuli yksi sidosryhmän edustaja haukkumaan yhteistyön heidän ja minun tulevan tiimini välillä ja vaati, että asia pitää saada heti kuntoon. Olen myös kuullut, että tiimiläinen on vaatinut itselleen uusia tehtäviä tiimin sisältä tulevalta uudelta esimieheltään :) Nämä eivät tietenkään ole niitä heikoimpia hetkiä, vaan ne, kun henkilökohtaisessa elämässä jokin kriisi ja ihmiset tietävät siitä, mutta eivät välitä vaan päästelevät suustaan mitä sattuu mielipiteitä ja vaatimuksia.
Minua on esimiehenä uhkailtu ja ulkonäköäni on arvosteltu (kampaus ei ole hyvä, takapuoli on levinnyt ja näytän ulkomaalaiselta, yhtä tärkeitä tietoja kaikki). Minua on moitittu siitä, etten ole tarpeeksi paikalla tai että olen liikaa paikalla. Eräs henkilö moitti kollegaani minulle, kollega ei kuulemma vastaa puheluihin. Pienen selvittelyn jälkeen tulikin ilmi, että kyllä hän oli vastannut, mutta ei ollut soittajan mielestä riittävän empaattinen! Voi vain kuvitella kuinka paljon esimiehistä puhutaan selän takana kaikenlaista.
Yksi tehtävistäni on tutkia yhdessä koko tiimin kanssa työtyytyväisyyskyselyn tuloksia ja tehdä niiden perusteella toimenpidesuunitelmia ongelmakohtien parantamiseksi. Nämä ovat tyypillisesti sellaisia hetkiä, joissa jotkut yrittävät syyllistää esimiestä eri asioista tai itse asiassa keskustelu kääntyykin todella herkästi esimiehen ja johdon syyttelyyn. Näissä purkutilanteissa täytyy toimia kylmäpäisesti, jotta saa kehitettyä todellisia toteutettavia toimenpiteitä.
Esimiehenä tiedän asioista enemmän kuin alaiset. En tarkoita alaisten ammattitaitoon liittyviä asioita vaan vaikkapa johonkin mahdollisiin muutoksiin liittyviä asioita. Tämä on joskus haastavaa, kun asioiden edistäminen olisi helpompaa, kun voisi puhua. Kun taas kyseessä on jokin positiivinen asia, on sitä entistä vaikeampi pantata. Tässä lohduttaa se, että oma esimieheni on aivan samassa tilanteessa, hän tietää minua enemmän asioista ja joutuu myös joskus panttaamaan asioita. Samassa veneessä ovat tietenkin kaikki muutkin esimiehet.
En enää tietenkään kadehdi esimiestyötä tekeviä.Suosittelen esimiespestiä kaikille ketkä haluavat haasteita, kestävät paineita, pystyvät luontaisesti puuttumaan asioihin ja tilanteisiin. Esimiehen tulee olla jämäkkä, helposti lähestyttävä ja erittäin organisointikykyinen. Esimiestyössä menestyminen vaatii tietyntyyppistä yrittäjä-henkisyyttä, hyviä neuvottelutaitoja ja vakuuttavaa esiintymistaitoa. Esimiehen pitää osata olla läsnä ja kuunnella sekä suhtautua tasa-arvoisesti ja arvostavasti erilaisiin ihmisiin ja tietenkin olla aidosti kiinnostunut ihmisistä. Esimiehen pitää pystyä olemaan oma itsensä ja jos se ei aidosti onnistu, ei välttämättä ole sopiva tehtävään tai ainakin työn kokee silloin ahdistavaksi.
Itse saan tehdä töitä tuon tasa-arvoisen suhtautumisen kanssa. Hiljaiset henkilöt jää helposti vähemmälle huomiolle, kun taas ammattitaitoisimmat henkilöt saavat helpommin suurempaa arvostusta. Toinen yhtä haastava asia on luontainen puuttuminen asioihin ja tilanteisiin. Se on vaikeaa. Monet yllä olevista ominaisuuksista ovat vaikeita omaksua. Mietinkin usein, haluanko olla esimies. Haluan vaikuttaa ja määrätä itse tekemisistäni ja auttaa muita, mutta en ehkä kuitenkaan ole omimmillani esimiestehtävässä.
Ristiriita tulee siitä, että näitä yllä olevia esimiehen ominaisuuksia tarvitaan tietenkin myös alaisen tai työkaverin roolissa. Olenkohan hyvä alainen tai työkaveri? Suurimmaksi osaksi ehkä, mutta välillä se unohtuu. Pahoittelut siitä kaikille entisille ja nykyiselle esimiehelle, sekä tietenkin myös työkavereille :)
Nina
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti