Olen aiemmin kirjoittanut blogia vvv-laseista. Pistin eilen taas pitkästä aikaa lasit päähän ja kyllä oli ahdistavaa. Ulkona paistoi aurinko ja minä olin ahdingossa. Onneksi kuitenkin tunnistin olotilan, se ehkä helpotti irtaantumaan hatutuksesta. Helppoa laseista luopuminen ei ollut, lopullinen irtaantuminen tapahtui vasta yön aikana, mutta pystyin jo illallakin vilkuilemaan hiukan lasien yli. Sen voin ohjeena sanoa itselleni, että kun on kunnon v...tus päällä, ei kannata tehdä päätöksiä, eikä sanoa omia mielipiteitään asioihin. Koska niillä mielipiteillä ei ole merkitystä seuraavana päivänä, ja sitä mielipiteen kuulija ei voi ymmärtää. Kannattaa myös vältellä energiaa vieviä sosiaalisia kontakteja. Toki niitä kannattaa aina jossain määrin vältellä, mutta vvv-lasit päässä, ne imevät kaiken mehun.
Yllä mainitsemassani olotilassa ottaa päähän kaikki. Ja vaikka aurinko paistaa, ei sitäkään huomaa. Maailma näyttää sumuisen harmaalta. Miksi sitten pistin ne lasit päähän heti aamulla, vaikka tiedostan tämän kaiken? Todennäköisesti siihen vaikutti monien asioiden yhteensattuma. Olin väsynyt. Kulunut viikko on ollut henkisesti raskas: paljon erilaista puuhaa, liian vähän liikuntaa, jonkin verran huolta ja jännitystä, ja pisteenä iin päällä vielä virallisesti viimeinen työpäivä. Väsymys kuluneesta viikosta ilmeisesti iski nyt ja söin väsymyksen valtaamana epäterveellisesti ja väsyin lisää. Kuten olotilaan kuuluu, epäterveellinen ei ollut edes hyvää, joten olisin yhtä hyvin voinut syödä terveellisesti. Väsymyksestä väsyneenä olikin vaikea pääästä mistään yli. Sähläsin ja kiukuttelin ja sain käännettyä positiivisen negatiiviseksi ja negatiivisen vielä negatiivisemmaksi. Tahattomista asioista tuli tarkotuksenmukaisia ja kaikkiin kohtaamisiin liittyi jonkinlaista draamaa, kuviteltua sellaista tietenkin.
Pahoittelut vielä kaikille kohteeksi joutuneille. Onneksi nyt on parempi päivä ja eilisestäkin opin taas huimasti lisää. :D
Nina
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti