Tämäkin viikko alkaa ja etenee itseäni kehittäen. Jännä, etten ole aiemmin ajatellut, siis ennen kuin aloitin Life Coach -opinnot, kuinka paljon helpompaa ja kiinnostavampaa elämä (sisältäen myös työelämän) on, kun omat kiinnostuksen kohteet, vahvuudet ja ei niin kiinnostavat asiat on selvillä. Ja kuinka mielenkiintoista onkaan oman elämän "tönkiminen".
Koska tällä viikolla on työväenjuhla, aion panostaa työjuttujen miettimiseen. Nyt pohdin omaa tulevaa työtäni, mitä siltä tahdon ja vähän mietin myös sitä, mitä en siitä tahdo. Olen saanut jo muotoiltua mielenkiintoni neljään eri osa-alueeseen eli yhteensä neljä asiaa, mistä haluan, että uusi työni muodostuu. Tässä vaiheessa nuo neljä sanaa ovat niin ympäripyöreitä, että ne sopii melkein mihin tahansa ammattiin tai ainakin kovin moneen. Joten pientä työstöä vielä on edessä. Haluan myös tulevassa työssäni saada yhdistettyä kaikki nuo neljä asiaa ja juuri se on kaikista vaikein asia tässä vaiheessa.
Mietin myös, millä mallilla oma elämä kokonaisuudessaan pitää olla, että voin aloittaa unelmieni työn. Vapun jälkeen jatkan neljän tukisanan avulla työnkuvan avaamista ja mietin, mitä edellisissä töissäni on ollut sellaista, mitä en enää halua mukaan uuteen työhön.
Valmennuksissa olen muuten huomannut, että asiakkailla on usein samat aiheet samaan aikaan ja usein aihe on sama, mitä itse työstän. Tälle viikolle olen sopinut pari valmennusta, saa nähdä, onko aiheet työhön liittyviä :) Tosin, olen miettinyt, että voi olla myös niin päin, että kun asiakkailla on joku tietty aihe, alan itsekin miettiä, millä mallilla asia omassa elämässäni on.
Hauskaa vappua kaikille!
Nina
maanantai 29. huhtikuuta 2013
torstai 25. huhtikuuta 2013
Lihamyllyssä myllerrystä
Tällä viikolla olen taas ollut elämän suurten kysymysten äärellä. Poikkeuksena aiempiin vastaaviin tilanteisiin on ollut se, että vaikka olenkin pahimmillani ollut lihamyllyn myllytyksessä oikein kunnon teholla, ei olo ole ollut toivoton vaan pikemminkin päinvastoin: koko ajan olen tiennyt, että kohta pääsen pois täältä ja entistä ehompana.
Tänään aloin sitten piirtää ja askarrella kuluvan viikon tuntemuksia ja kylläpäs oli vapauttavaa! En tehnyt työstäni julkistamiskelpoista versiota, joten en sitä tänne laita. Aloitin piirtämällä muistoja lapsuudesta. Sitten hyppäsin tietokoneelle ja kaivelin netistä muutaman aiheeseen sopivan kuvan ja biisin sanat. Seuraavaksi silppusin pari aikakausilehteä (lopulta otin silpuista käyttöön vain yhden leikkaamani sanan). Lopulta tietenkin kuvasin tekeleeni ja tein sen avulla Powerpointin. Powerpointin pääväri oli aluksi musta, mutta se muuttuikin matkan varrella oikein raikkaan sinivihreäksi.
Suosittelen myös muille vastaavaa, jos joku asia ahdistaa. Tosin: aloitin työstön aamupäivällä johonkin aikaan ja huomasin klo 13, että aika on rientänyt :D. Unohdin syömiset, peseytymiset ja kaiken muun, mutta tulipahan asia käsiteltyä ja heitettyä samalla muistojen romukoppaan.
Aurinkoista torstaita!
Nina
Tänään aloin sitten piirtää ja askarrella kuluvan viikon tuntemuksia ja kylläpäs oli vapauttavaa! En tehnyt työstäni julkistamiskelpoista versiota, joten en sitä tänne laita. Aloitin piirtämällä muistoja lapsuudesta. Sitten hyppäsin tietokoneelle ja kaivelin netistä muutaman aiheeseen sopivan kuvan ja biisin sanat. Seuraavaksi silppusin pari aikakausilehteä (lopulta otin silpuista käyttöön vain yhden leikkaamani sanan). Lopulta tietenkin kuvasin tekeleeni ja tein sen avulla Powerpointin. Powerpointin pääväri oli aluksi musta, mutta se muuttuikin matkan varrella oikein raikkaan sinivihreäksi.
Suosittelen myös muille vastaavaa, jos joku asia ahdistaa. Tosin: aloitin työstön aamupäivällä johonkin aikaan ja huomasin klo 13, että aika on rientänyt :D. Unohdin syömiset, peseytymiset ja kaiken muun, mutta tulipahan asia käsiteltyä ja heitettyä samalla muistojen romukoppaan.
Aurinkoista torstaita!
Nina
torstai 18. huhtikuuta 2013
Askeleet
Olen harjoitellut läsnäoloa viime aikoina paljonkin. En ollut oikeastaan aiemmin ajatellutkaan koko läsnäoloa, mutta viime syksynä, kun aloitin Life Coach -opinnot, sen tärkeys ja merkitys avautui. Esim. harjoitusvalmennuksissa valmentajan roolissa olen tietenkin läsnä, mutta kompastuskiveni on se, että kuljen askeleen edellä (tästä olen ennenkin kirjoittanut tänne). Tämä johtaa pahimmillaan siihen, että tulee olo, että pitäisi tietää asiakkaan tilanteeseen ratkaisu ja osata johdatella asiakasta sitä minun tietämääni vastausta kohden :) Todellisuudessahan asiakas on ainoa kuka tietää, mikä on oikea tavoiteltava ratkaisu asioihin.
Eilen illalla käytin taas aikaa itseni tutkiskeluun ja siihen mitä elämältä ihan aidon oikeasti haluan ja mitä haluan tehdä. Käytin aikaa omien roolieni tutkiskeluun ja siihen, millaisia tunteita eri rooleihin liittyy. Tämä oli muuten mielenkiintoinen pohdinta ja voin suositella sitä lämpimästi muillekin. Mietin myös omaa kunnonkohotusprojektia ja tavoitteita siinä ja itseni palkitsemista. Tässä kunnonkohotusprojektissa korostuu myös askeleen edellä kulkeminen. En millään malttaisi odottaa lopputulosta ja pohdin, miten kauan kestää, koska olen tavoitteessa. Etsin ja luen myös kuntoiluun liittyviä onnistumistarinoita ja laskeskelen, kauanko keltäkin on kestänyt tavoitteeseen pääsyssä.
Kunnonkohotusprojektia miettiessäni ymmärsin, että näinhän on myös kaikissa muissa asioissa: olen aina mielessäni askeleen edellä. Tämä tekee oloni välillä kärsimättömäksi ja turhauttaa, mutta pistää minut perehtymään asioihin täysillä ja innostumaan uusista asioista entistä enemmän. Tämän askeleen ansiosta nautin muutostilanteista. Tämä askel pistää minut myös tekemään asioita ennen kuin olen niihin valmis ja kun teen asioita liian aikaisin, johtaa se välillä turhautumiseen, koska omat odotukseni itsestäni ovat olleet liian korkealla. Nyt kun tämän askeleen vaikutukset ovat selvillä, pitää enää vain miettiä, miten kääntäisin sen voimavaraksi ja vahvuudekseni.
Nina
Eilen illalla käytin taas aikaa itseni tutkiskeluun ja siihen mitä elämältä ihan aidon oikeasti haluan ja mitä haluan tehdä. Käytin aikaa omien roolieni tutkiskeluun ja siihen, millaisia tunteita eri rooleihin liittyy. Tämä oli muuten mielenkiintoinen pohdinta ja voin suositella sitä lämpimästi muillekin. Mietin myös omaa kunnonkohotusprojektia ja tavoitteita siinä ja itseni palkitsemista. Tässä kunnonkohotusprojektissa korostuu myös askeleen edellä kulkeminen. En millään malttaisi odottaa lopputulosta ja pohdin, miten kauan kestää, koska olen tavoitteessa. Etsin ja luen myös kuntoiluun liittyviä onnistumistarinoita ja laskeskelen, kauanko keltäkin on kestänyt tavoitteeseen pääsyssä.
Kunnonkohotusprojektia miettiessäni ymmärsin, että näinhän on myös kaikissa muissa asioissa: olen aina mielessäni askeleen edellä. Tämä tekee oloni välillä kärsimättömäksi ja turhauttaa, mutta pistää minut perehtymään asioihin täysillä ja innostumaan uusista asioista entistä enemmän. Tämän askeleen ansiosta nautin muutostilanteista. Tämä askel pistää minut myös tekemään asioita ennen kuin olen niihin valmis ja kun teen asioita liian aikaisin, johtaa se välillä turhautumiseen, koska omat odotukseni itsestäni ovat olleet liian korkealla. Nyt kun tämän askeleen vaikutukset ovat selvillä, pitää enää vain miettiä, miten kääntäisin sen voimavaraksi ja vahvuudekseni.
Nina
sunnuntai 14. huhtikuuta 2013
Paketti kasassa
Koulussa opiskelimme tällä viikolla ryhmävalmennuksia ja esiintymistaitoa. Lisäksi torstai-iltana oli vapaaehtoinen rinnakkaiskurssin oppilaan pitämä taloustaito-valmennus. Siinä saimme perehtyä mm. kirjanpidon, verotuksen ja yrityksen perustamisen saloihin.
Kuluneet koulupäivät olivat todella arvokkaat. Ryhmävalmennukset ja niiden suunnittelu sujuu ihan tosta noin vaan saamillamme opeilla. Esiintymistaidon kurssin ansiosta esiintyminenkin on taas entistä varmemmalla pohjalla. Nyt alkaa pikkuhiljaa olla paketti kasassa koulun puolesta. Toukokuussa perehdymme vielä työhyvinvointiin ja kesäkuussa vielä mm. oman valmennusyrityksen perustamiseen. Loppuaika meneekin sitten enemmän tai vähemmän kerratessa ja harjoitellessa.
Jos alkaa koulun osaltakin olla paketti kasassa, niin näin on myös oman elämäni osalta :) Alkuvuodesta oon muistellut menneitä, perehtynyt lapsuudesta tulleisiin tunnelukkoihin ja harjoitellut niistä eroonpääsyä. Lisäksi olen perehtynyt ominaisvahvuuksiini ja miettinyt, mitä ihan oikeasti haluan tehdä. Ei ehkä kaikista kevyin alkuvuosi, mutta erilainen edellisiin verrattuna ja todella mielenkiintoinen!
Mukavaa sunnuntai-päivää kaikille!
Nina
Kuluneet koulupäivät olivat todella arvokkaat. Ryhmävalmennukset ja niiden suunnittelu sujuu ihan tosta noin vaan saamillamme opeilla. Esiintymistaidon kurssin ansiosta esiintyminenkin on taas entistä varmemmalla pohjalla. Nyt alkaa pikkuhiljaa olla paketti kasassa koulun puolesta. Toukokuussa perehdymme vielä työhyvinvointiin ja kesäkuussa vielä mm. oman valmennusyrityksen perustamiseen. Loppuaika meneekin sitten enemmän tai vähemmän kerratessa ja harjoitellessa.
Jos alkaa koulun osaltakin olla paketti kasassa, niin näin on myös oman elämäni osalta :) Alkuvuodesta oon muistellut menneitä, perehtynyt lapsuudesta tulleisiin tunnelukkoihin ja harjoitellut niistä eroonpääsyä. Lisäksi olen perehtynyt ominaisvahvuuksiini ja miettinyt, mitä ihan oikeasti haluan tehdä. Ei ehkä kaikista kevyin alkuvuosi, mutta erilainen edellisiin verrattuna ja todella mielenkiintoinen!
Mukavaa sunnuntai-päivää kaikille!
Nina
perjantai 5. huhtikuuta 2013
Kunnon kohotusta
Kun jäin töistä pois tämän vuoden alussa, päätin, että aloitan heti kunnon kuntokuurin. Suunnitelmissa silloin oli uintia, lenkkeilyä, hiihtoa, laskettelua, kuntosaliharjoittelua ja ryhmäliikuntatunnilla käyntiä. Tein liikuntakalenterin Exceliin, siitä on kätevä seurata, mitä on tullut tehtyä.
Olen ollut jo kohta kolme kuukautta kotona. Aika on mennyt kuin siivillä. Aluksi kiinnitin huomiota liikuntasuunnitelman lisäksi myös ruokavalioon. Kun homma ei toiminut, päätin, etten enää ikinä laihduta. Se ei ollut kovin fiksu päätös. Kohtalaisen hyvä ruokavalio muuttui järkyttävän huonoksi. Aloin korvata aterioita makeilla välipaloilla. Samalla liikuntakin jäi muilta kiireiltä. Tekemääni liikuntakalenteriin merkkasin liikkumisiani vain kolmen ekan viikon ajalta. Mieliala oli alakuloinen ja olin fyysisestikin hiukan puolikuntoinen.
Viime perjantaina parannettiin maailmaa ystäväni kanssa shampanjan äärellä ja seuraavana päivänä olo ei ollut kovin kehuttava. Sängyn pohjalla maatessani päätin, että nyt on pakko muuttua. Itseasiassa ensimmäinen havahtuminen tilanteeseen tapahtui jo reilu viikko sitten valmennustilanteessa. Valmensin asiakasta, jolla on intohimoinen, määrätietoinen ja ihailtava asenne liikkumiseen ja terveelliseen ruokaan. Aloin miettiä, että miten voi valmentaa, jos itse en elä kuten haluan elää. En heti ryhtynyt toimenpiteisiin, koska ensin piti saada ne shampanjat juotua.
Lisäpotkun innostukselle toi toinen ystäväni, kuka on hiljattain palkannut personal trainerin itselleen. Menin ystäväni tueksi kuntosalille ja tein itsekin samoja harjoituksia, mitä ystävä ohjelmansa mukaan. Olihan vaikeaa! En osannut punnertaa tai edes tehdä kahvakuulaliikettä oikeaoppisesti, puhumattakaan rinnalle- tai maastavedosta. Kädet liikkuu silloin kun ei pitäisi ja kun niiden pitäisi liikkua, kuten punnerruksessa, niin eipä tapahdu mitään. Harjoitukset teimme peilin edessä ja näky ei ollut kehuttava: näytin sätkyukkelilta ystävääni verrattuna.
Mietin vielä kertaalleen kuluneita kuukausia. Olen käynyt Sport Trackerin mukaan keskimäärin kerran viikossa pitkällä lenkillä. Saman verran olen ollut kuntosalilla tai ryhmäliikuntatunnilla. Uimassa olen käynyt vain muutaman kerran ja hiihto ja laskettelu on jäänyt kokonaan unholaan. Yllätyin kuitenkin positiivisesti, kuinka paljon olen ehtinyt, vaikka on tunne etten ole tehnyt mitään. Luultavasti normaalitöissä käydessä nuokin olisivat jääneet.
Olen miettinyt, miksi liikunnan lisääminen ja terveellisesti syöminen on ollut niin vaikeaa. Töistä pois jääminen on jo yksistään ollut niin iso muutos, että siitä toipuminen vie aikaa. Koko elämän muuttaminen, vaikka kyse on positiivisesta muutoksesta, on raskasta kerralla. Kotiin jäätyäni elin alkuun kuten töissä, samalla päivärytmillä ja liikunnan lisääminen sillä rytmillä oli haastavaa. Ja koska rytmi oli sama kuin töissä käydessä, olin myös samalla tavalla uupunut iltaisin ja siksi makea maistui ruokaa paremmin. Lisäksi en ollut tarpeeksi motivoitunut. Vasta käynti kuntosalilla ystävän kanssa sai minut tiedostamaan, kuinka huonossa kunnossa todella olen.
En ole enää sitä mieltä, etten aio ikinä laihduttaa :) Tällä viikolla aloin jo harjoitella terveellisen aamiaisen syömistä, ensi viikolle pitänee asettaa jo ihan uudet ja haastavammat tavoitteet. Kopsasin alla olevan kuvan ystäväni Facebook-sivuilta, koska ystäväni lisäksi myös minun tieni on kuvanmukainen. Tällä viikolla aloitin alusta tieni a-pisteestä, saa nähdä, missä kohtaa kiemuroita kuljen kolmen kuukauden kuluttua.
Reipasta viikonloppua kaikille!
Nina
Olen ollut jo kohta kolme kuukautta kotona. Aika on mennyt kuin siivillä. Aluksi kiinnitin huomiota liikuntasuunnitelman lisäksi myös ruokavalioon. Kun homma ei toiminut, päätin, etten enää ikinä laihduta. Se ei ollut kovin fiksu päätös. Kohtalaisen hyvä ruokavalio muuttui järkyttävän huonoksi. Aloin korvata aterioita makeilla välipaloilla. Samalla liikuntakin jäi muilta kiireiltä. Tekemääni liikuntakalenteriin merkkasin liikkumisiani vain kolmen ekan viikon ajalta. Mieliala oli alakuloinen ja olin fyysisestikin hiukan puolikuntoinen.
Viime perjantaina parannettiin maailmaa ystäväni kanssa shampanjan äärellä ja seuraavana päivänä olo ei ollut kovin kehuttava. Sängyn pohjalla maatessani päätin, että nyt on pakko muuttua. Itseasiassa ensimmäinen havahtuminen tilanteeseen tapahtui jo reilu viikko sitten valmennustilanteessa. Valmensin asiakasta, jolla on intohimoinen, määrätietoinen ja ihailtava asenne liikkumiseen ja terveelliseen ruokaan. Aloin miettiä, että miten voi valmentaa, jos itse en elä kuten haluan elää. En heti ryhtynyt toimenpiteisiin, koska ensin piti saada ne shampanjat juotua.
Lisäpotkun innostukselle toi toinen ystäväni, kuka on hiljattain palkannut personal trainerin itselleen. Menin ystäväni tueksi kuntosalille ja tein itsekin samoja harjoituksia, mitä ystävä ohjelmansa mukaan. Olihan vaikeaa! En osannut punnertaa tai edes tehdä kahvakuulaliikettä oikeaoppisesti, puhumattakaan rinnalle- tai maastavedosta. Kädet liikkuu silloin kun ei pitäisi ja kun niiden pitäisi liikkua, kuten punnerruksessa, niin eipä tapahdu mitään. Harjoitukset teimme peilin edessä ja näky ei ollut kehuttava: näytin sätkyukkelilta ystävääni verrattuna.
Mietin vielä kertaalleen kuluneita kuukausia. Olen käynyt Sport Trackerin mukaan keskimäärin kerran viikossa pitkällä lenkillä. Saman verran olen ollut kuntosalilla tai ryhmäliikuntatunnilla. Uimassa olen käynyt vain muutaman kerran ja hiihto ja laskettelu on jäänyt kokonaan unholaan. Yllätyin kuitenkin positiivisesti, kuinka paljon olen ehtinyt, vaikka on tunne etten ole tehnyt mitään. Luultavasti normaalitöissä käydessä nuokin olisivat jääneet.
Olen miettinyt, miksi liikunnan lisääminen ja terveellisesti syöminen on ollut niin vaikeaa. Töistä pois jääminen on jo yksistään ollut niin iso muutos, että siitä toipuminen vie aikaa. Koko elämän muuttaminen, vaikka kyse on positiivisesta muutoksesta, on raskasta kerralla. Kotiin jäätyäni elin alkuun kuten töissä, samalla päivärytmillä ja liikunnan lisääminen sillä rytmillä oli haastavaa. Ja koska rytmi oli sama kuin töissä käydessä, olin myös samalla tavalla uupunut iltaisin ja siksi makea maistui ruokaa paremmin. Lisäksi en ollut tarpeeksi motivoitunut. Vasta käynti kuntosalilla ystävän kanssa sai minut tiedostamaan, kuinka huonossa kunnossa todella olen.
En ole enää sitä mieltä, etten aio ikinä laihduttaa :) Tällä viikolla aloin jo harjoitella terveellisen aamiaisen syömistä, ensi viikolle pitänee asettaa jo ihan uudet ja haastavammat tavoitteet. Kopsasin alla olevan kuvan ystäväni Facebook-sivuilta, koska ystäväni lisäksi myös minun tieni on kuvanmukainen. Tällä viikolla aloitin alusta tieni a-pisteestä, saa nähdä, missä kohtaa kiemuroita kuljen kolmen kuukauden kuluttua.
Reipasta viikonloppua kaikille!
Nina
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)