Askeleet

Olen harjoitellut läsnäoloa viime aikoina paljonkin. En ollut oikeastaan aiemmin ajatellutkaan koko läsnäoloa, mutta viime syksynä, kun aloitin Life Coach -opinnot, sen tärkeys ja merkitys avautui. Esim. harjoitusvalmennuksissa valmentajan roolissa olen tietenkin läsnä, mutta kompastuskiveni on se, että kuljen askeleen edellä (tästä olen ennenkin kirjoittanut tänne). Tämä johtaa pahimmillaan siihen, että tulee olo, että pitäisi tietää asiakkaan tilanteeseen ratkaisu ja osata johdatella asiakasta sitä minun tietämääni vastausta kohden :) Todellisuudessahan asiakas on ainoa kuka tietää, mikä on oikea tavoiteltava ratkaisu asioihin.

Eilen illalla käytin taas aikaa itseni tutkiskeluun ja siihen mitä elämältä ihan aidon oikeasti haluan ja mitä haluan tehdä. Käytin aikaa omien roolieni tutkiskeluun ja siihen, millaisia tunteita eri rooleihin liittyy. Tämä oli muuten mielenkiintoinen pohdinta ja voin suositella sitä lämpimästi muillekin. Mietin myös omaa kunnonkohotusprojektia ja tavoitteita siinä ja itseni palkitsemista. Tässä kunnonkohotusprojektissa korostuu myös askeleen edellä kulkeminen. En millään malttaisi odottaa lopputulosta ja pohdin, miten kauan kestää, koska olen tavoitteessa. Etsin ja luen myös kuntoiluun liittyviä onnistumistarinoita ja laskeskelen, kauanko keltäkin on kestänyt tavoitteeseen pääsyssä.

Kunnonkohotusprojektia miettiessäni ymmärsin, että näinhän on myös kaikissa muissa asioissa: olen aina mielessäni askeleen edellä. Tämä tekee oloni välillä kärsimättömäksi ja turhauttaa, mutta pistää minut perehtymään asioihin täysillä ja innostumaan uusista asioista entistä enemmän. Tämän askeleen ansiosta nautin muutostilanteista. Tämä askel pistää minut myös tekemään asioita ennen kuin olen niihin valmis ja kun teen asioita liian aikaisin, johtaa se välillä turhautumiseen, koska omat odotukseni itsestäni ovat olleet liian korkealla. Nyt kun tämän askeleen vaikutukset ovat selvillä, pitää enää vain miettiä, miten kääntäisin sen voimavaraksi ja vahvuudekseni.


Nina