Oivalluttaminen kielletty

Eilen mulla oli erään tuttavan kanssa pitkästä aikaa kahvitreffit. Oli kiva nähdä ja juttua olisi riittänyt vielä vaikka kuinka, mutta jääpähän sitten seuraavallekin kerralle jotain.

Tuttavani puhui uusista työkuvioistaan ja puhuimme myös paljon valmennuksesta. Tuttavani oli hiljattain käynyt keskustelua alaistensa kanssa ja heidän toiveistaan esimiestä kohtaan ja toisinpäin. Alaisten yhtenä toiveena oli ollut ettei uusi esimies oivalluttaisi heitä. Näin valmentajan näkökulmasta, jonka työnä on oivalluttaa ihmisiä, tuo toive on erikoinen :D.

Kun hiukan puimme tätä asiaa, kävi ilmi, että myös me molemmat karsastamme sellaista oivalluttamista, mistä tässä kyseisessä tapauksessa oli kyse. Näillä henkilöillä oli kokemusta esimiehestä, joka oivalluttaa asioita, joihin on jo olemassa oikea vastaus! Onneksi tarinan henkilöt ovat nyt hyvissä käsissä ja jatkossa oivalluttamiset tapahtuvat varmasti oikealla tavalla ja faktat he tulevat kuulemaan faktoina.

Olen törmännyt muutamia kertoja aiemminkin vastaavaan. Eräskin tuttavani sanoi, että hän inhoaa työnantajansa uutta metodia, jossa esimiehet lähestyvät alaisiaan valmentavalla otteella ja tässäkin tapauksessa paljastui, että tuttavan esimies arvuutteli alaisilllaan asioita, joihin oli olemassa yksi ainoa oikea vastaus. Tällaisten arvuuttelijoiden olisi hyvä hypätä koulun penkille vähäksi aikaa. Valmentamossa, mistä ihan kohta valmistun (tätä jaksan toitottaa koko ajan, koska olen niiin ylpeä saavutuksestani!), oppii vuoden aikana varsin hyväksi oivalluttajaksi :D.

Nina

Umpihörhöilyä ja pintaliitoa

Käytiin eilen iltakävelyllä ystävän kanssa josta on tullut hörhö. Hän sanoo itse itseään hörhöksi, siksi voin kirjoittaa näin. Hän on vuoden aikana hörhöytynyt oikein toden teolla. En tarkkaan edes muista, mistä kaikki alkoi, mutta hänen hörhömatkansa on ollut todella vauhdikas. Vuodessa on tapahtunut paljon. Hörhöilyyn kuuluu ainakin enkeleitä, Tarot-kortteja, menneitä elämiä ja eläinkommunikointia.  Ja koska edellisestä tapaamisestamme on jo reilusti yli ½ vuorokautta, voi olla, että hörhöily on jo ehtinyt saavuttaa uusia ulottuvuuksia. :D Naureskelimmekin kerran, että hänen henkinen kasvunsa on ollut vastaavaa, kuin lähtisi rapakunnosta harjoittelemaan maratonia varten ja onnistuisi siinä muutamassa viikossa.

Minä taas olen hurahtanut oman kunnon kohottamiseen. Olen tällä hetkellä todella motivoitunut asiaan ja sitä kautta kaikki liikuntaan ja ravitsemukseen liittyvä on alkanut kiinnostaa. Oma hurahdukseni on edennyt hiukan eri tahtia kuin ystäväni. Aloitin sen vuosi sitten, mutta siihen tuli taukoa ja takapakkia, keväällä jatkoin harjoituksia, mutta nyt elokuussa se on siirtynyt ihan uudelle tasolle liittyessäni Fitfarmin Bikini Challenge -nettivalmennukseen. Nettivalmennuksen keskutelufoorumeilla ihmiset kirjoittelevat jonkin verran asioista, millä eivät halua valmennuksen ulkopuolella olevia tuttaviaan "rasittaa".

Puhuimme eilen kävellessämme ystävän kanssa meidän molempien mielenkiinnoista ja tajusimme, että niissä on yhtäläisyyksiä. Tai lähinnä yhtäläisyys tulee siitä, miten muut ihmiset pahimmillaan suhtautuvat erilaisiin hörhöilyihin ja hurahduksiin. Tuon oman valmennukseni nimi "Bikini Challenge" luo jo tietyn kuvan joillekin touhusta. Jotkut ovat sanoneet suoraan, että eikö siinä mennä jo vähän liian pitkälle ja jotkut toteavat, että tarviiko sun enää, kun oot jo noin hoikka. Osa taas kommentoi tiukkaan diettiin, varsinkin jos kieltäydyn jostain ruoasta tms, että pitää pystyä poikkeamaan dieetistä (tietämättä siis edes tarkemmin hommasta mitään). Voin vain kuvitella, millaisen kohtelun umpihörhö ystäväni saa avautuessaan mielenkiinnoistaan. Omaa hurahtamistani pidetään helposti jotenkin pinnallisena, kun taas ystäväni hörhöily lienee pinnallisen vastakohta :D

Jatkoimme kävelyllä vielä pohdintaa siitä, miten itse suhtaudumme toisiin ihmisiin. Tajusimme, että vaikka molemmat olemme avoimia ja aidon kiinnostuneita erilaisista ihmisistä, niin silti joskus ainakin mielessämme ohjeistamme ja kyseenalaistamme sellaisten ihmisten toimintaa ja ajatuksia, jotka elävät erilaista elämää kuin me itse. Esimerkiksi oman hurahdukseni myötä, tiedän mukamas tarkalleen, miten saa kunnonkohotus puolella tuloksia ja miten toimimalla niitä ei saa. Sama koskee syömistä. Ensi kerralla, kun saan tällaisia kyseenalaistusajatuksia, lupaan miettiä, mikä ne aiheuttaa. Osuiko puhuja johonkin arkaan paikkaan minussa itsessäni kertomalla omista kokemuksistaan ja ajatuksistaan?

T:Nina

Tehokasta suoritusta

Pääsin koulussa taas, kuten aina, valmennettavaksi. Aiheena oli ties monettako kertaa se, mitä haluan tehdä isona. Olen tätä aihetta pyöritellyt kuluneen vuoden aikana paljon tai siis oikeastaan älyttömästi. Mulla on ollut jo jonkin aikaa olo, että pitäisi pistää vihdoin tuulemaan yrityksen perustamisen suhteen tai työpaikan hankinnan suhteen. Kun taas toisaalta ajattelen, että kun kerran on mahdollisuus ottaa vähän löysemmin, pitäisi nauttia siitäkin.  En koe olevani vielä valmis yrittäjäksi ja tuntuu silti, että on kova kiire kuitenkin töihin tai työnhakuun tai yrityksen perustamiseen. Myös hupeneva pankkitilin saldo painostaa tarttumaan töihin. Päätöksen teon vaikeutta lisää se, kun tekisi mieli opiskella vielä ja keskittyä omaan hyvinvointiin ja perheeseen. En osaa päättää, mikä on oikein: mennäkö töihin vai perustaako yritys vai jatkaa jotain opiskelua tai keskittyä vain kuntoiluun tms esim. ansiosidonnaisen päivärahan turvin.

Valmennuksissa sain kirkastettua omaa ajatuksen juoksua. Ihan alusta asti olin sitä mieltä, että raha ohjaa nyt pahasti omaa päätöksentekoani. Lopulta muutamien harjoitusten kautta kuitenkin selvisi, että olen tottunut edellisessä työssäni olemaan tehokas ja saamaan paljon aikaan, minua on kiitetty työskentelytavastani ja olen lisäksi ollut omimmillani tehokkaana suorittajana. Tuo edellinen työ ja työskentelytapa ohjaa päätöksenteossa, eikä niinkään raha. Totuttu tapa tekee tunteen, että koko ajan pitää monta projektia päällekkäin. Suoraan sanottuna, tunnen itseni hyväksytyksi, kun on kiire :D. Onneksi oivalsin tuon, nyt on taas hiukan helpompi ymmärtää itseäni ja hyväksyä omat ajatukseni.


T: Nina, joka voi vajaan kuukauden kuluttua kutsua itseään LCF Life Coachiksi

Ensimmäinen ryhmä takana...

...tästä se ura lähtee nousuun, kun eka ryhmävalmennus on nyt pidetty! Vaikka olen saanut työelämässä kokemusta ryhmässä toimimisesta ja ryhmän vetämisestä, oli tämä aivan uusi kokemus ja aivan erilainen kuin yksilövalmennukset. En osaa kyllä yhtään sanoa, kumpi on mielekkäämpää. Yksilövalmennuksissa pääsee paremmin asioiden ytimiin ja ryhmävalmennuksessa tulikin sellainen olo, että olisin halunnut jatkaa osanottajien kanssa aiheesta kahden kesken :D Jännä juttu, kun vielä viikko sitten oli kauhea stressi siitä, että miten ehdin saada kaikki harjoitusvalmennukset tehtyä ja nyt ei stressaa yhtään.

Ilmottauduin jokin aika sitten FAFin järjestämään Foundation -koulutukseen ja sain siihen materiaalit tänään. Koulutus on elokuun lopussa eli se menee päällekkäin Life Coach -koulutuksen kanssa. Materiaalien ensisilmäyksen jälkeen voin arvailla, että luvassa on täysin erityyppinen koulutus kuin LCF Life Coach on. Saa nähdä mitä tuleman pitää.

Nina

Viimeisiä viedään

Nyt olen saanut sovittua vihdoin ryhmävalmennuksiakin kivasti ja näyttää siltä, että ihan oikeasti valmistun syyskuussa. Aiemmin olen melkeinpä peloissani ajatellessani ryhmävalmennuksia, mutta juuri nyt olo on todella luottavainen ja tuntuu, että tämä on mun juttu. Valmennusten valmistelu ja suunnittelu on hauskaa.

Olo on toisaalta helpottunut ja  toisaalta hiukan haikea, kun koulu päättyy. Yksi etappi on saavutettu, vaikka koulussa on ollut kiva käydä ja olen aina oikein odottanut tulevia koulupäiviä. Onneksi taas ensi viikolla on koulua muutama päivä ja vielä senkin jälkeen näemme kerran eli syyskuussa loppukokeen ja päättäjäisten merkeissä!


Nina