tiistai 20. elokuuta 2013

Umpihörhöilyä ja pintaliitoa

Käytiin eilen iltakävelyllä ystävän kanssa josta on tullut hörhö. Hän sanoo itse itseään hörhöksi, siksi voin kirjoittaa näin. Hän on vuoden aikana hörhöytynyt oikein toden teolla. En tarkkaan edes muista, mistä kaikki alkoi, mutta hänen hörhömatkansa on ollut todella vauhdikas. Vuodessa on tapahtunut paljon. Hörhöilyyn kuuluu ainakin enkeleitä, Tarot-kortteja, menneitä elämiä ja eläinkommunikointia.  Ja koska edellisestä tapaamisestamme on jo reilusti yli ½ vuorokautta, voi olla, että hörhöily on jo ehtinyt saavuttaa uusia ulottuvuuksia. :D Naureskelimmekin kerran, että hänen henkinen kasvunsa on ollut vastaavaa, kuin lähtisi rapakunnosta harjoittelemaan maratonia varten ja onnistuisi siinä muutamassa viikossa.

Minä taas olen hurahtanut oman kunnon kohottamiseen. Olen tällä hetkellä todella motivoitunut asiaan ja sitä kautta kaikki liikuntaan ja ravitsemukseen liittyvä on alkanut kiinnostaa. Oma hurahdukseni on edennyt hiukan eri tahtia kuin ystäväni. Aloitin sen vuosi sitten, mutta siihen tuli taukoa ja takapakkia, keväällä jatkoin harjoituksia, mutta nyt elokuussa se on siirtynyt ihan uudelle tasolle liittyessäni Fitfarmin Bikini Challenge -nettivalmennukseen. Nettivalmennuksen keskutelufoorumeilla ihmiset kirjoittelevat jonkin verran asioista, millä eivät halua valmennuksen ulkopuolella olevia tuttaviaan "rasittaa".

Puhuimme eilen kävellessämme ystävän kanssa meidän molempien mielenkiinnoista ja tajusimme, että niissä on yhtäläisyyksiä. Tai lähinnä yhtäläisyys tulee siitä, miten muut ihmiset pahimmillaan suhtautuvat erilaisiin hörhöilyihin ja hurahduksiin. Tuon oman valmennukseni nimi "Bikini Challenge" luo jo tietyn kuvan joillekin touhusta. Jotkut ovat sanoneet suoraan, että eikö siinä mennä jo vähän liian pitkälle ja jotkut toteavat, että tarviiko sun enää, kun oot jo noin hoikka. Osa taas kommentoi tiukkaan diettiin, varsinkin jos kieltäydyn jostain ruoasta tms, että pitää pystyä poikkeamaan dieetistä (tietämättä siis edes tarkemmin hommasta mitään). Voin vain kuvitella, millaisen kohtelun umpihörhö ystäväni saa avautuessaan mielenkiinnoistaan. Omaa hurahtamistani pidetään helposti jotenkin pinnallisena, kun taas ystäväni hörhöily lienee pinnallisen vastakohta :D

Jatkoimme kävelyllä vielä pohdintaa siitä, miten itse suhtaudumme toisiin ihmisiin. Tajusimme, että vaikka molemmat olemme avoimia ja aidon kiinnostuneita erilaisista ihmisistä, niin silti joskus ainakin mielessämme ohjeistamme ja kyseenalaistamme sellaisten ihmisten toimintaa ja ajatuksia, jotka elävät erilaista elämää kuin me itse. Esimerkiksi oman hurahdukseni myötä, tiedän mukamas tarkalleen, miten saa kunnonkohotus puolella tuloksia ja miten toimimalla niitä ei saa. Sama koskee syömistä. Ensi kerralla, kun saan tällaisia kyseenalaistusajatuksia, lupaan miettiä, mikä ne aiheuttaa. Osuiko puhuja johonkin arkaan paikkaan minussa itsessäni kertomalla omista kokemuksistaan ja ajatuksistaan?

T:Nina



2 kommenttia:

  1. Hyvä kirjoitus! Sun ystäväsi kuulostaa mahtavalta tyypiltä. Jos mä oisin mä, niin mäkin oisin mun kaa. ;)

    T: Anonyymi hörhö

    VastaaPoista
  2. Kiitos palautteesta anonyymi hörhö! Mun ystävä ei ainoastaan kuulosta mahtavalta tyypiltä, vaan hän on mahtava tyyppi :D

    VastaaPoista