Nyt on sellainen luovuuspiikki taas menossa, etten saa mielenrauhaa. Koulukaverin kanssa (tai ei koulukaverin vaan kollegan, erään Life Coachin kanssa) lyötiin jokin aika sitten päämme yhteen ja aloimme suunnitella yhteistä projektia.ja siitä alkoi pään sisäinen kuhina. Sitähän ei voi vielä tietää, mitä projektista syntyy, mutta sen suunnittelu on kivaa. Minun tapauksessa näissä kuhinakohtauksissa käy lopulta niin, että on vaikea keskittyä mihinkään. Tekisi vaan mieli säntäillä paikasta toiseen ja ajatukset menee samaa tahtia tai oikeastaan liikettäkin nopeammin. Tai oikeastaaan ajatukset juoksee sitä tahtia, että välillä on vaikea liikkua tai edes olla paikallaan. Mietin jo, että miten saisin ajatukset pysäytettyä, mutta kesken asian pohdinnan tajusin, etten ole valmis vielä pysähtymään, koska tää on kaikessa kummallisuudessaan ja sekavuudessaan kuitenkin mielenkiintoista. Eilenkin oli sellainen olo, että olen itselleni kateellinen ja kuka nyt sellaista olotilaa haluaisi pois itseltään.
Nina
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti