Mahdoton onkin mahdollista!

Lueskelin vuoden takaisia blogejani ja tässä ote kirjoituksesta, jossa kerron kuntosalikäynnistä ystäväni kanssa: "Kädet liikkuu silloin kun ei pitäisi ja kun niiden pitäisi liikkua, niin eipä tapahdu mitään. Harjoitukset teimme peilin edessä ja näky ei ollut kehuttava: näytin sätkyukkelilta". Vanhentunutta tietoa, sanon minä! Sain nimittäin eilen Personal Trainerin teoriakokeiden ja samalla muidenkin loppukoe-osioiden viralliset tulokset. Nyt vihdoin olen virallisestikin FAF Personal Trainer! 

Saavutus on henkisesti todella iso juttu minulle. Nyt tiedän, että pystyn mihin tahansa. Iso juttu oli viime syksyinen Life Coach -tutkintokin, mutta sen koin alusta asti mahdolliseksi. Minulla oli aiemmin tietty mielikuva Personal Trainereista, enkä olisi edes unissani uskonut itse olevani jonain päivänä yksi heistä. Jotenkin vaan ajauduin koulutukseen ja etenin askel askeleelta (ensin Foundation-viikonlopun jälkeen kuntosaliohjaajaksi ja sitten personal traineriksi). Tein todella paljon töitä onnistuakseni. Olen käyttänyt niin paljon opiskeluun aikaa kuluneen puolen vuoden aikana, etten usko, että olisin läpäissyt koulua, jos olisin käynyt koulua työn ohessa.

Olin eilen tulokset saatuani aika täpinöissäni. Vaikka tiesin jo saaneeni hyväksytyn tuloksen näyttökokeista ja lopputyöstä, niin eilisen tulosgraafin nähtyäni asia todella konkretisoitui.  Eilen kaikki tuntui mahdolliselta. Tuntui kuitenkin myös, että olin vähän yksin ajatuksineni. Toki jankkasin kotona saavutusta, mutta silti koin olevani aika yksin ylpeä itsestäni. Ehkäpä se johtuu siitä, että olin lähipiirissä ainoa, kuka tiesi todellisen kouluun liittyvän työmäärän ja kuinka vaativa FAFin Personal Trainer -koulutus on. Taidan olla myös ainoa, kuka ymmärtää sen muutoksen, mitä koulutuksen aikana tapahtui minussa itsessä. Ja tuskinpa kenenkään muun mielestä ajatus siitä, että minusta tulee isona Personal Trainer, kuulosti aiemmin niin mahdottomalta kuin minusta itsestäni. Oli tunne, että asiaa olisi pitänyt oikeasti juhlistaa, mutta enhän voinut varmasti tietää tuloksia, enkä edes tiennyt etukäteen, koska saan tulokset.  Ja sattumalta samalle viikonlopulle tulosten julkistamisen kanssa osui miehelle tärkeä, kerran vuodessa toistuva tapahtuma, jonka ansiosta meillä on ollut miehen kavereita vieraina Pohjois-Suomesta saakka.

Juhlia tai ei, tärkeintä on, että tiedän, että pystyn ihan mihin tahansa ikinä haluan!

Stressin vaikutuksen alaisena

Aloin miettiä stressin vaikutusta ihmisiin tai ainakin itseeni, kun keskustelin perjantaina parin ystäväni kanssa mm. työn aiheuttamasta stressistä. Stressaantuneena minun on vaikea päästä irti tilanteesta. Stressaava asia on niin hallitseva, että se ohjaa sillä hetkellä koko elämääni, tekemisiäni ja ajattelutapaani ja olenkin siksi stressaantuneena "eri ihminen" kuin muuten.

Jos esim. työ on aiheuttanut stressiä tiukkoine aikatauluineen, niin olen kyllä saanut ajatukseni irti työstä, mutta ajatukset  ja esimerkiksi kiinnostuksen aiheet ovat kovin erilaisia kuin kunnolla rentoutuneena. Olen stressaantuneena kiinnostunut enemmän muiden asioista kuin omista ja läheisteni asioista. En tiedä sitten johtuuko tämä siitä, että yritän alitajuisesti jotenkin ohittaa oman heikon olotilan. Stressaantuneena tuntuu, että päässä kuhisee ja kiehuu ja siksi asioihin on vaikea keskittyä.

En ole osannut purkaa yllä kuvaamaani stressiä mitenkään. Siihen ei ole auttanut liikunta tai mikään muukaan. Stressiä on myös ollut vaikea tunnistaa sillä hetkellä kun tilanne on päällä. Vasta kun olen saanut kunnon ajallisen etäisyyden asiaan, olen ymmärtänyt tilanteen paremmin. Itse asiassa vasta nyt näen, miten esim. reilu vuosi sitten työn aiheuttama stressi vaikutti minuun. Stressaantuneena olen ymmärtänyt pahan olon, mutta en ole osannut tarkemmin paikallistaa sitä, että mistä se johtuu ja miten pitäisi toimia helpottaakseni oloa.

Rentouttavaa sunnuntaita kaikille!

Nina

Tilannekatsaus

Nyt on jo reilu vuosi siitä, kun jäin töistä pois, virallisesta viimeisestä työpäivästä on aika tarkalleen 13 kuukautta aikaa. Aloin kerrata, mitä on tullut kuluneiden kuukausien aikana tehtyä ns. ammatillisessa mielessä.

1. Olen tosissani miettinyt lähteväni opiskelemaan sisustussuunnittelua (liikunta-ala vei kuitenkin voiton).
2. Olen ollut mukana suunnittelemassa mielenkiintoisen mobiilisovelluksen kehittämistä.
3. Olen pitänyt yli 120 harjoitusvalmennustuntia liittyen Life Coach -opintoihin.
4. Olen liikuttanut ihmisiä useita tunteja liittyen Gym Instructor- ja PT-opintoihin.
5. Olen hakenut töitä: ainakin kolmea esimiespestiä, yhtä valmentajan paikkaa ja paria personal trainerin paikkaa. Sainkin yhden hakemistani työpaikoista, mutta homma kaatui omaan mahdottomuuteensa - pitkät työmatkat, pitkät työpäivät hyppytunteineen suhteessa maksettuun korvaukseen ja luvattuihin työtunteihin ei ollut mielestäni kannattavaa.
6. Olen tehnyt kauppaa yhden yrityksen liiketoiminnan ostamisesta (emme päässeet hinnasta myyjän kanssa yhteisymmärrykseen)
7. Olen yrittänyt päästä toiminimellä työskentelemään valmentajan tai Personal Trainerin ominaisuudessa yhteen yritykseen.
8. Olen suunnitellut valmennusyrityksen perustamista ja tähän liittyen sopinut alustavasti erilaisista yhteistyökuvioista valmentaja- ja pt-kollegoiden kanssa.
9. Olen käynyt muutaman tunnin myyntikoulutuksen ja ainakin parissa muutaman tunnin mittaisessa hyvinvointivalmennuksessa.
10. Olen hankkinut itselleni kolme tutkintoa: LCF Life Coach, FAF Gym Instructor ja FAF Personal Trainer

Nyt juuri tällä hetkellä on sellainen tilanne, että mitään ei ole kesken ja aionkin lomailla tämän viikon.

Mukavaa viikkoa!

Nina

Lyhyt suunnittelupäivitys

Näinhän se menee... taas olisi kokeisiin lukua ja harjoittelua tiedossa, niin kummasti sitä saa vaikka mitä muita ideoita.

Nyt viimeisimpänä ideana on alakerran huoneen päivitys. Haluaisin tehdä huoneesta toiminnallisen huoneen ja laittaa sinne puolapuut, koripallo-korin, jumppajuttuja ja peilit yhdelle seinälle. Nyrkkeilysäkki siellä onkin jo.

Mukavaa  viikon jatkoa!

Nina