Lueskelin vuoden takaisia blogejani ja tässä ote kirjoituksesta, jossa kerron kuntosalikäynnistä ystäväni kanssa: "Kädet liikkuu silloin kun ei pitäisi ja kun niiden pitäisi liikkua, niin eipä tapahdu mitään. Harjoitukset teimme peilin edessä ja näky ei ollut kehuttava: näytin sätkyukkelilta". Vanhentunutta tietoa, sanon minä! Sain nimittäin eilen Personal Trainerin teoriakokeiden ja samalla muidenkin loppukoe-osioiden viralliset tulokset. Nyt vihdoin olen virallisestikin FAF Personal Trainer!
Saavutus on henkisesti todella iso juttu minulle. Nyt tiedän, että pystyn mihin tahansa. Iso juttu oli viime syksyinen Life Coach -tutkintokin, mutta sen koin alusta asti mahdolliseksi. Minulla oli aiemmin tietty mielikuva Personal Trainereista, enkä olisi edes unissani uskonut itse olevani jonain päivänä yksi heistä. Jotenkin vaan ajauduin koulutukseen ja etenin askel askeleelta (ensin Foundation-viikonlopun jälkeen kuntosaliohjaajaksi ja sitten personal traineriksi). Tein todella paljon töitä onnistuakseni. Olen käyttänyt niin paljon opiskeluun aikaa kuluneen puolen vuoden aikana, etten usko, että olisin läpäissyt koulua, jos olisin käynyt koulua työn ohessa.
Olin eilen tulokset saatuani aika täpinöissäni. Vaikka tiesin jo saaneeni hyväksytyn tuloksen näyttökokeista ja lopputyöstä, niin eilisen tulosgraafin nähtyäni asia todella konkretisoitui. Eilen kaikki tuntui mahdolliselta. Tuntui kuitenkin myös, että olin vähän yksin ajatuksineni. Toki jankkasin kotona saavutusta, mutta silti koin olevani aika yksin ylpeä itsestäni. Ehkäpä se johtuu siitä, että olin lähipiirissä ainoa, kuka tiesi todellisen kouluun liittyvän työmäärän ja kuinka vaativa FAFin Personal Trainer -koulutus on. Taidan olla myös ainoa, kuka ymmärtää sen muutoksen, mitä koulutuksen aikana tapahtui minussa itsessä. Ja tuskinpa kenenkään muun mielestä ajatus siitä, että minusta tulee isona Personal Trainer, kuulosti aiemmin niin mahdottomalta kuin minusta itsestäni. Oli tunne, että asiaa olisi pitänyt oikeasti juhlistaa, mutta enhän voinut varmasti tietää tuloksia, enkä edes tiennyt etukäteen, koska saan tulokset. Ja sattumalta samalle viikonlopulle tulosten julkistamisen kanssa osui miehelle tärkeä, kerran vuodessa toistuva tapahtuma, jonka ansiosta meillä on ollut miehen kavereita vieraina Pohjois-Suomesta saakka.
Juhlia tai ei, tärkeintä on, että tiedän, että pystyn ihan mihin tahansa ikinä haluan!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti