Takki tyhjä

Tämä kulunut viikko onkin ollut sellainen, että vastaavia ei todennäköisesti tule kovin usein eteen. Olen koko viikon jännittänyt työjuttuja ja tulevaisuutta ja lisäksi kärsinyt matkakuumeesta ja unettomuudesta.

Töissä päättyi  6 viikkoa kestäneet yt-neuvottelut ja päättyminen tiesi paljon töitä, suuria muutoksia ja suuria tunteita. Viikko on mennyt tiimejä infotessa ja keskustellessa henkilökohtaisesti jokaisen kanssa, mikä oli neuvottelujen lopputulos kunkin kohdalla. Olin myös itse keskustelemassa oman esimieheni kanssa ja omalta kohdaltani neuvotteluiden lopputulos oli juuri sitä, mitä halusinkin :)

Nyt tämä viikko on vihdoin takana arjen osalta ja takki on sen mukaisesti todella tyhjä. Lomafiilis ei ole ottanut vielä niskaotetta ja joulu tuntuu kaukaiselta. Työasiat pyörivät edelleen mielessä. Nyt aion mennä pehkuihin ja nukkua oikein kunnolla ja huomenna keskittyä arjen kartoitukseen.

Rauhallista joulua kaikille!

Nina

Normi arki?

Viikko sitten koulun penkiltä kirjoittaessani olin sitä mieltä, että osaan käsitellä omia tunteitani, niin että ajattelen niitä vain tunteina. Olen tosiaan kehittynyt asiassa, mutta kylläpäs on taas ollut paljon kaikenlaisia tunteita ilmassa. Iltaisin töiden jälkeen on todella vaikea saada sellaista samanlaista positiivista olotilaa päälle, mikä koulussa ollessa on.

Tämä kulunut viikko on ollut aika kiireinen kaikessa suhteessa, mutta silti olen ehtinyt märehtiä iltaisin. Monet työhön liittyvät asiat alkavat väkisin pyöriä mielessä illalla kotona. Todennäköisesti kiire aiheuttaa sen, että kotonakin tulee mietittyä töitä kellon ajasta huolimatta. Olen myös huomannut, että mitä myöhemmin olen kotona töistä, sen enemmän pyörii työasiat mielessä.

Meillä oli töissä tällä viikolla muutosvalmennusta ja pääsin siellä hiukan loistamaan koulussa opituilla taidoilla. Lisäksi pari valmennukseen osallistunutta ilmottautui kysymättä harjoitusvalmennettavaksi ja nämä kaksi eivät olleet minulle entuudestaan tuttuja. Ilmeisen kiinnostuneita ihmiset ovat valmennuksesta. Muuten kouluasiat ovat jääneetkin hiukan taka-alalle, ikävä kyllä. Heti tammikuussa pitää alkaa haalia harjoitusvalmennettavia oikein urakalla, oli aikaa tai ei. Sitä ennen kuitenkin pitää viettää huomiset joulujuhlat kotona, paiskia viikko oikein kunnolla töitä ja sitten lomailla pari viikkoa ja heti loman jälkeen onkin taas 3 päivää koulua.



Nina

Aarrekarttoja

Terveisiä vaan kaikille taas koulunpenkiltä! Keskityimme tällä viikolla ekana koulupäivänä unelmointiin aarrekarttojen avulla. Tein eilen itselleni aarrekartan, jonka avulla sain selkiytettyä aikalailla omaa elämääni ja tulevaisuuden suunnitelmia. Aarrekartan tekeminen oli mielenkiintoista ja siitä jäi vähän vaihde päälle, olisi ollut kiva jatkaa tekoa lisää ja luoda kaikkea muutakin uutta. Tänään oli kuitenkin jätettävä aarrekartat ja keskityttävä tunteiden valmentamiseen. Ope kertoi eilen omista kartoistaan ja open tarinoinnin perusteella halusin tehdä oman karttani kunnolla, etten vaan vahingossa tilaa vaikkapa naapurille jotain mitä itse haluan. Jouduin siis tänään kuitenkin viimeistelemään karttaani tunteiden käsittelyn lomassa :)

Tunteiden valmentaminen oli haastavaa. Harjoittelimme ensin negatiivisten tunteiden käsittelyä. Sain hyviä työkaluja koulusta mm. haastavien vuorovaikutustilanteiden käsittelemiseksi. Olen kuitenkin kaikkien näiden tunteiden sekamelskojen jälkeen saavuttanut niin tasapainoisen (!) tilan, että minun oli vaikea löytää omasta elämästäni negatiivisia tunteita harjoitusvalmennuksiin. Ope vinkkasi, että jos ei muuten keksi mitään, niin kannattaa ajatella jotain tiettyä henkilöä, jonka kohtaamisen kokee haastavaksi (esim. anoppia). Tästäkään ei ollut apua. Olen selvästikin valmentanut itseäni siihen suuntaan, etten koe ikäviä tunteita negatiivisiksi vaan ainoastaan tunteiksi. Millaisiakohan tunteita on luvassa ensi viikolla kun normaali arki koittaa?

Otin tähän tunne-harjoitukseen lopulta tilanteen työelämästä: minulla on silloin tällöin tai oikeastaan aika usein tapana "vängätä" asioista esimieheni kanssa. Vänkääminen aiheuttaa itselleni turhautumista ja ihan varmasti myös esimiehelleni. Nyt kun ajattelin vänkäystilanteita, en kokenut turhautuneisuutta, mutta ymmärsin, että meillä on esimieheni kanssa näissä tilanteissa ihan samat tavoitteet, mutta eri näkökulmat asioihin. Mielenkiinnolla odotan tulevia vänkäystilanteita, miten osaan käsitellä asiat edellisiä kertoja paljon paremmin! Vielä enemmän odotan, että pääsen tekemään aarrekarttoja valmennettavien kanssa ja valmentamaan tunteiden käsittelyä.


Hyvää yötä!

Nina