Kunnon kohotusta

Kun jäin töistä pois tämän vuoden alussa, päätin, että aloitan heti kunnon kuntokuurin. Suunnitelmissa silloin oli uintia, lenkkeilyä, hiihtoa, laskettelua, kuntosaliharjoittelua ja ryhmäliikuntatunnilla käyntiä. Tein liikuntakalenterin Exceliin, siitä on kätevä seurata, mitä on tullut tehtyä.

Olen ollut jo kohta kolme kuukautta kotona. Aika on mennyt kuin siivillä. Aluksi kiinnitin huomiota liikuntasuunnitelman lisäksi myös ruokavalioon. Kun homma ei toiminut, päätin, etten enää ikinä laihduta. Se ei ollut kovin fiksu päätös. Kohtalaisen hyvä ruokavalio muuttui järkyttävän huonoksi. Aloin korvata aterioita makeilla välipaloilla. Samalla liikuntakin jäi muilta kiireiltä. Tekemääni liikuntakalenteriin merkkasin liikkumisiani vain kolmen ekan viikon ajalta. Mieliala oli alakuloinen ja olin fyysisestikin hiukan puolikuntoinen.

Viime perjantaina parannettiin maailmaa ystäväni kanssa shampanjan äärellä ja seuraavana päivänä olo ei ollut kovin kehuttava. Sängyn pohjalla maatessani päätin, että nyt on pakko muuttua. Itseasiassa ensimmäinen havahtuminen tilanteeseen tapahtui jo reilu viikko sitten valmennustilanteessa. Valmensin asiakasta, jolla on intohimoinen, määrätietoinen ja ihailtava asenne liikkumiseen ja terveelliseen ruokaan. Aloin miettiä, että miten voi valmentaa, jos itse en elä kuten haluan elää. En heti ryhtynyt toimenpiteisiin, koska ensin piti saada ne shampanjat juotua.

Lisäpotkun innostukselle toi toinen ystäväni, kuka on hiljattain palkannut personal trainerin itselleen. Menin ystäväni tueksi kuntosalille ja tein itsekin samoja harjoituksia, mitä ystävä ohjelmansa mukaan. Olihan vaikeaa! En osannut punnertaa tai edes tehdä kahvakuulaliikettä oikeaoppisesti, puhumattakaan rinnalle- tai maastavedosta. Kädet liikkuu silloin kun ei pitäisi ja kun niiden pitäisi liikkua, kuten punnerruksessa, niin eipä tapahdu mitään. Harjoitukset teimme peilin edessä ja näky ei ollut kehuttava: näytin sätkyukkelilta ystävääni verrattuna.

Mietin vielä kertaalleen kuluneita kuukausia. Olen käynyt Sport Trackerin mukaan keskimäärin kerran viikossa pitkällä lenkillä. Saman verran olen ollut kuntosalilla tai ryhmäliikuntatunnilla. Uimassa olen käynyt vain muutaman kerran ja hiihto ja laskettelu on jäänyt kokonaan unholaan. Yllätyin kuitenkin positiivisesti, kuinka paljon olen ehtinyt, vaikka on tunne etten ole tehnyt mitään. Luultavasti normaalitöissä käydessä nuokin olisivat jääneet.

Olen miettinyt, miksi liikunnan lisääminen ja terveellisesti syöminen on ollut niin vaikeaa. Töistä pois jääminen on jo yksistään ollut niin iso muutos, että siitä toipuminen vie aikaa. Koko elämän muuttaminen, vaikka kyse on positiivisesta muutoksesta, on raskasta kerralla. Kotiin jäätyäni elin alkuun kuten töissä, samalla päivärytmillä ja liikunnan lisääminen sillä rytmillä oli haastavaa. Ja koska rytmi oli sama kuin töissä käydessä, olin myös samalla tavalla uupunut iltaisin ja siksi makea maistui ruokaa paremmin. Lisäksi en ollut tarpeeksi motivoitunut. Vasta käynti kuntosalilla ystävän kanssa sai minut tiedostamaan, kuinka huonossa kunnossa todella olen.

En ole enää sitä mieltä, etten aio ikinä laihduttaa :) Tällä viikolla aloin jo harjoitella terveellisen aamiaisen syömistä, ensi viikolle pitänee asettaa jo ihan uudet ja haastavammat tavoitteet. Kopsasin alla olevan kuvan ystäväni Facebook-sivuilta, koska ystäväni lisäksi myös minun tieni on kuvanmukainen. Tällä viikolla aloitin alusta tieni a-pisteestä, saa nähdä, missä kohtaa kiemuroita kuljen kolmen kuukauden kuluttua.

Reipasta viikonloppua kaikille!

Nina