Kertausharjoituksissa

Viikko takana Life Coach -elämää ja kulunut viikko onkin ollut todellinen valmentajan kertausharjoitus. Omat tunteet on mennyt vuoristorataa. Pääsin myös ihan konkreettisestikin kertaamaan pitämällä muutaman valmennuksen. Olen saanut tuntea kuluneella viikolla kuinka vaikeaa on elää hetkessä. Ajatukseni ovat karkailleet vähän väliä tulevaan ja vähän menneeseenkin. Päällimmäisinä kysymyksinä edelleen pyörii: "mitä tulevaisuus tuo tullessaan, miten tulen saamaan elantoni ja miten haluan sen saada". Joka toinen päivä päätän olla ajattelematta asiaa ja joka toisena on tunne, että asia vaatii suunnitelmaa.

Onneksi valmentaja on lähellä ja tukena näissä pohdinnoissa, ei tarvitse kuin peiliin vilkaista. Edelleen raha on ohjannut tulevaisuuden ajattelua tai pikemminkin ohjannut ajattelemaan tulevaisuutta. Kurkkaus pankkitilille ja muutaman vähennyslaskun tekeminen lisäsi ajattelemisen tarvetta. Välillä olen yyllistynyt ajattelemaan sitä, että kuinka hyvin muut hyväksyvät nykyisen elämäntyylini, kun en käy töissä. Olen löytänyt itseni myös selittelemästä, kuinka kiire minulla on, vaikken ole töissä. Ihan kuin kiire tekisi ihmisestä paremman. Olen selitellyt omia valintojanikin jonkin verran. Selittelyt ovat johtuneet osittain hyväksynnän hausta ja osittain siitä, että olen halunnut todistella kuinka auki tulevaisuuteni on. Ilmeisesti olen pelännyt, että jos esitän tulevaisuuden suhteen varmempaa mitä oikeasti olen, voin erehdyksessä sulkea joitain vaihtoehtoja pois itseltäni. Nämä selittelyt ja hyväksynnänhaku -ajatukset iskevät silloin päälle, kun on mieli vähän alakuloinen. Silloin kun omasta mielestä kaikki on mahdollista, ei ajatuksia tietenkään pysty ohjaamaan mikään muu kuin minä itse.

Tein tänään myös yhden pienen, mutta merkittävän oivalluksen liittyen arkeen: huomasin, että inhoan kiireisiä aamuja. Edellisessä työssä ollessani lähes aina aamuni olivat todella kiireisiä. Marisin aiemmin pitkistä työmatkoista, mutta nyt tajusin, että ne itseaiheutetut kiireiset aamut tekivät myös matkustamisesta entistä kurjempaa. Oppia ikä kaikki, onneksi :)


Nina