Päätepysäkillä?

Ihan kohta eli tällä viikolla on viimeiset koulupäivät Valmentamossa! Vähän vajaa vuosi sitten kirjoittelin ensimmäiseen blogikirjoitukseeni, että mitäköhän minulle kuuluu vuoden päästä. Tässä sitä nyt ollaan, enää kuukausi aikaa, että blogi täyttää vuoden ja vain muutama päivä siihen, että voin virallisesti kutsua itseäni LCF Life Coachiksi.

Vuosi on ollut tapahtumarikas ja oikeastaan aika yllätyksellinenkin. Vuosi on sisältänyt paljon pohdintaa, panikointia ja erilaisten päätösten tekoja. Jos nyt katson taaksepäin ja mietin, mitä tekisin toisin, jos se olisi mahdollista, niin vastaus on helppo: olisin enemmän läsnä ja luottaisin siihen, että asiat järjestyy. Vastaus vaikuttaa jopa hiukan kliseiseltä, mutta seison sanojeni takana :D

Olen käyttänyt paljon vuoden aikana aikaa juupas-eipäs -pähkäilyihin, ja suunnitellut suuria ja vähän pienempiä juttuja. Tuntuu, että vähän väliä on ollut jokin "tilanne" päällä, mikä on vaikuttanut keskittymiskykyyn ja hetkessä elämiseen. Olen antanut itseni olla ulkoisesti ohjattavana ja suunnitellut juttuja, mitkä eivät aidon oikeasti ole kiinnostaneet, tai mihin en ole ollut valmis. Uskon kuitenkin, että kaikki nämä säädöt ovat olleet tarpeellisia, jotta olen pystynyt ymmärtämään, mitä tarkoittaa aito läsnäolo ja luottaminen asioiden järjestymiseen.

Jos vuoden aikana suunnittelemani työelämään liittyvät aikomukseni olisivat menneet loppuun asti, voisin olla vaikkapa pääkaupunkiseudulla laskutus-osaston tai helpdeskin esimiestehtävissä, yritysvalmentajana omassa Yritys Oy:ssä tai kuntosaliyrittäjänä. Aina kun olen saanut jonkun työelämään liittyvän jutun päätökseen (mikään edellisistä ei ole toteutunut), olen pohtinut koska on oikea hetki perustaa yritys. On päiviä, kun olen päättänyt, että huomenna sen teen, mutta jättänyt kuitenkin tekemättä.

Tuntuu, että vasta tällä hetkellä asiat ovat loksahtaneet paikoilleen. Eilen sain haudattua lopullisesti yhden yritykseen liittyvän idean. Keksin jo keväällä mielestäni hyvän nimen yritykselle ja olen miettinyt yrityksen ilmettäkin jo aika pitkälle. Joku hommassa on kuitenkin takkuillut koko ajan ja eilen tajusin, että se mitä olen suunnitellut, ei ole minun yritykseni. En nähnyt itseäni omana itsenäni siinä yrityksessä (kiitos Pinkkiselle tilanteen sanoittamiselle:)).

Myös raha on ollut vahvassa roolissa kaikessa puuhailussani. Toisaalta sen ansiosta olen jättänyt tekemättä joitain asioita, jotka nyt tuntuvat vierailta ja toisaalta taas jotain hyvää on varmasti jäänyt rahan vuoksi tekemättä. Eilen sain rahaan liittyviä asioita selvitettyä siihen malliin, että tulevaisuus näyttää valoisammalta siinäkin mielessä.

Olen ollut nyt siis vuoden valmentaja-opiskelijana ja samalla vuoden valmennuksessa. Mitä sinä aikana on tapahtunut?  Olenko saanut rahoilleni vastinetta? Jos vertaan tätä hetkeä vuoden takaiseen, niin: henkinen ja fyysinen hyvinvointini on parantunut, itsetuntemukseni on parantunut, itseluottamukseni on kasvanut, vahvuuteni ovat selkiytyneet, luovuuteni on kasvanut, itsetuntoni on parantunut, stressinhallintakykyni on parantunut ja olen oppinut hyväksymään asioita, joihin en voi vaikuttaa.  Olen myös oppinut paljon valmennuksesta, yrittäjyydestä ja elämästä yleensä sekä saanut elämääni lisää tärkeitä ihmisiä. Näiden lisäksi on tietysti on tapahtunut läjä elämääni vaikuttavia, pieniä ja suuria asioita.

Perjantaina loppuu yhdenlainen elämänkoulu ja samalla yksi vaihe elämässä, mutta uusi on jo alkanut: nimittäin kuntosaliohjaaja-koulutus, josta jatkan heti marraskuisten lisenssikokeiden jälkeen personal trainer -koulutukseen. PT:ksi valmistun maaliskuussa. Ja onneksi saan siinä sivussa myös valmentaa! Matka kohti unelmaelämää siis jatkukoon :D

Nina